Lukutoukan kirjasuositus #1

#1 sen takia, että ajattelin tehdä tästä jonkinlaisen "sarjan", jos vain kiinnostuneita lukijoita riittää. Perusideana siis esitellä kirjoja ja kirjallisuutta, jollaisesta itse pidän ja toivoa, että joku innostuu samasta. Kommenttiboksi on avoinna mielipiteille, ehdotuksille ja toiveille. Olisi myös mahtavaa saada lukuvinkkejä takaisin päin.

Omassa lähipiirissäni olen saavuttanut pesunkestävän lukutoukka-statuksen. Olen se, joka saa kaikilta aina lahjaksi kirjoja, se, joka sanoo aina olevansa kirjastossa, se joka saa aina kuulla siitä, että on aina kirjastossa, se joka aina elokuvateatterissa sanoo "tämä oli alunperin kirja ja siinä kirjassa itseasiassa..." ja tietysti myös se, jolle aina sanotaan "olet varmaan jo lukenut tämän". Muistan joskus ärsyyntyneeni suunnattomasti tämän tyylisistä kommenteista, mutta sitten jossain vaiheessa keksin tehdä siitä voimavarani. Oman "erikoisosaamiseni". Ei tällä CV:tä täytetä, mutta onpahan harrastus.

________________________________________

Haluan aloittaa Christian Rönnbackan kirjoittamalla Antti Hautalehto-sarjalla, pääasiassa siitä syystä, että kyseessä on melko tuore kirjakokoelma. Dekkari, kuten synkähköistä kansista voi ehkä päätellä. Kuvassa kirjat ovat julkaisujärjestyksessä vasemmalta oikealle. Ensimmäinen osa, Operaatio Troijalainen, on ilmestynyt vuonna 2012 ja loput kolme aina vuoden välein edellisestä. Ymmärtääkseni sarjasta on viime syksynä ilmestynyt viideskin osa ja tuloillaan on myös elokuvaversio.

Ostin kolmannen osan, Rakennus kolmeykkösen, Helsingin kirjamessuilta 2015. Siellä kierrellessä ja kaarrellessa hiplasin varmaan jokaista kirjaa, joka silmiin sattui ja sitten löysin tämän. Ensin en meinannut edes ottaa sitä käteeni katsoakseni lähempää, mutta sitten vain tuli sellanen fiilis, että kyllä pitää tämän takakansi lukea. Luin takakannen ja prologin ja kävelin kassalle. Ja kyllä kannatta. Edelleenkin yksi lempikirjoistani ja ehdoton suosikkini tästä sarjasta. Nyt kaikki varmaan ihmettelevät, että miten voi sarjan muka aloittaa kolmannesta kirjasta. Vasta kassalla sain kuulla, että tämä on sarjan kolmas kirja, ja olisin kyllä mieluusti ostanut vaikka koko sarjan kerralla, mutta budjetti ei riittänyt. Neljännen osan löysin Tikkurilan Prismasta viime kesänä, ihan vahingossa. Ensimmäisen ja toisen osan ostin sitten samasta paikasta kuin kolmannen, ainoastaan vuotta myöhemmin. Tarkemmat kirjakohtaiset esittelyt voi lukea mm. täältä.

Kirjojen tunnelma ei vedä vertoja Agatha Christien romaaneille, mutta jännitystä niistä ei silti puutu. Teksti on enemmän kuin sujuvaa ja juoni on jokaisessa kirjassa hyvin simppeli. Ehkä juuri tästä syystä pystyin lukemaan kirjat järjestyksessä 3, 4, 1, 2, ja pysymään silti hyvin perässä henkilöiden ja tapahtumien suhteen. Mikä parasta, kirjoissa on myös huumoria, mikä tuntuu nykyään olevan suomalaisen kirjallisuuden katoava luonnonvara, sekä paljon ns. elämänmakua. Ei siis kannata lukea, jos ei kestä kovaa kielenkäyttöä. ★★★★

♥:llä, Minttu