Koe(ttelemus) viikko

Koeviikkoja on kahdenlaisia; sellasia, joiden ei haluaisi tulevan päättämään kulunutta jaksoa, koska kurssit ovat oikeasti olleet hauskoja ja mielenkiintoisia, sekä sellaisia, joiden ei haluaisi tulevan, koska kuluneen jakson kurssit ovat olleet kaikkea muuta kuin hauskoja ja mielenkiintoisia ja tästä syystä keskittyminen on jäänyt lähes nollille ja tietää, ettei kokeesta ole tulossa mitään mestariteosta. Joka tapauksessa, koeviikko ei koskaan saa aikaan riemunkiljahdusta, ainakaan minussa.

Onneksi minulla kuitenkin on enää matikan koe huomenna ja sitten tätä piinaa täytyy sietää seuraavan kerran vasta kuuden viikon päästä. Tämä matikan kurssi tuntui yllättävän helpolta ja voin rehellisesti sanoa ihan todella oppineeni kaikki käydyt asiat. Nyt haasteena on vain onnistua muistamaan ne kaikki huomisessa kokeessa. Tänään parhaita kavereitani ovat siis olleet matikan kirja, kurssimuistiinpanot, maol, laskin, sekä satunnaisesti ympärilläni pyörinyt kissa. Sekä tietenkin kamera, johon huomioni on kiinnittynyt vähän väliä jopa liikaakin, ja olen ottanut mitä turhimpia kuvia mitä turhimmista asioista, kuten viherkasveista. No, ainakin on vähän lisää täytettä tänne.

Opiskelu siis on sujuu ongelmitta, joten miksi tämä silti tuntuu enemmän koettelemus- kuin koeviikolta? Tähän voin vastata yhdellä sanalla: Aurinko. Koko päivän ulkona on paistanut Aurinko, täydellisen siniseltä ja pilvettömältä taivaalta. Ja minä istun sisällä opiskelemassa tilastotiedettä ja todennäköisyyksiä. Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi vierehtää kyynel jokaisen itseään kunnioittavan amatöörivalokuvaajan silmästä. Päivähän on täydellistäkin täydellisempi lähteä ulos ottamaan valokuvia! Mutta ei, kun edelleenkin se tilastotiede. Toivon hyvin hyvin hartaasti, että Aurinko paistaisi samalla teholla myös loppuviikolla, koska vaikka kuinka haluaisin vain heittää maolilla vesilintua ja lähteä ulos, tilastotiede voittaa tämän erän 6-0 ja kuvausretkeni saa luvan odottaa.

♥:llä, Minttu